Muisto Äidistä

Helsinki 3.1.1997

Muisto äidistä.

Äiti, elämän kauneimman minulle annoit,

Isänmaa, sitten päälläsi kannoit.

Parhaat ohjeesi meille laadit,

niin paljon rakkautta, me Sinulta saatiin.

Paljon elämässä rehkiä ehdit,

ei sitä juhlittu, ei pantu lehtiin.

Koko elämäs tarkkaan perheelle annoit,

kahdeksalle lapselle tyhjästä, kun eväitä kannoit.

Äidille tarvis kunniaa antaa,

ruokaa ja rakkautta, vaikka pöytään kantaa.

Äiti se ruokkii vaikka kahdeksan lasta,

monet äidit saanut on kiitoksen vasta.

Työmyyriä Sinun lapsista tuli,

silti sieluissa paloi rakkauven tuli.

Sinun lempeän rakkauden muistan aina,

on lapset ja vanhemmat, vain hetken laina...

Mauno Strandèn H:ki

Ps. En ikinä, eikä kukaan muukaan hänen lapsistaan koskaan sinutellut häntä! Teitittely ja työköttely oli ainoa asia jota hän sai 0 omaisuuden, toisten nurkissa asumisessa suuren perheen yksinhuoltajana, siis hiukan kunnioitusta! Silloin ei sos huolto pelannut, eikä vanhemmat lapset tuoneet kotio, heillä oli omat perheet!

Tyypillinen iltapaäivän kahvihetki! Äidillä oli melkein aina pullaa ja jopa kakkuakin,kuten kuvasta näkee!

                                    Aika muuttaa ulkonäköä! Äitini alle 20v

Äitini tuskin koskaan edes näki ruusua, nyt laitan hänelle itse kasvattamamme ruusun!