Ruppovaaran koulutapaaminen 1999

Ylekuvassa oltiin koulutapaamisessa jonka sain aikaan 1999! Oli jopa muutama enempi kuin oli luokilla! 

 Siinä ollaan kuin muistoissa kukkien keskellä, koulu peittynyt kukkiin!

Tässä hiukan eri kuvakulma!

Ruppovaaran koulun 50v juhlat, jossa oli kirjoituskilpailu menneestä ja kummallista minä voitin ainoan palkinnon tuon kirjan, jossa on muisteltu vanhoja! Oli sinne kirjoittanut enemmän kuin minä ;) Tuli mieleen, jota en pitänyt aikanaan minään koulun päättyessä, sain stipendin, joku vanha markka, anto oli kyllä juhlallinen! Oliskohan saanut sisuaskia? Vähän ajan kuluttua lopetettiin koko koulu, nyt siinä tehdään bisnestä?

 Täällä istun viimeisen kerran, ennen Kiteeltä lähtöä kirkon puistossa! Sitten elämä heitteli sinne sun tänne. Nyt olisi mukava keskustella senaikaisten tuttujen kanssa, monet vaan on mullan alla? Olisko Suomi24 ikäryhmissä paikka, jossa voisi anonyymina keskustella menneistä ja olevista?
Varovaisten laskelmien mukaan opettelin noin 16 erilaista ammattia, se laajentaa kummasti käsitystä maailmasta verrattuna henkilöön joka on yhdessä tai kahdessa paikassa! No niissä pitkissä työsuhteissa on puolensa vakaus, joidenkin "kupit" tulee hyvinkin täyteen...

Tietenkin joka on tänne saakka jaksanut, laulun sanat Kiteestä! Nuottikin on, muuta en laita sitä mukaan!

 

Helsinki26.2.1999 22.59

Muistojen Kitee

Kitee se kauniina mielehen piirtyy, 

Kitee on kaunehin syntymämaa.

Kauneimmat muistot sieluhun siirtyy,

muistoista parhaimmat kultaa on vaan.

Kauneinta kesissäs lempeät tuulet,

tuoksuvat tuomet ja heräävä maa.

Kun Rupposenvaaralta kauaksi katson,

eessäin kauneinta Kiteetä ihailla saan.

Talvella kiteet nuo kirkkaana säihkyy,

kun kuurassa silloin on metsät ja haat.

Mutta silloinkin monella mielessä väikkyy,

kesä jota ei löydä, tämän parempaa.

Minä Kiteestä tekisin kauneimmat laulut,

kertoisin hyvistä ystävistäin.

Äänikin nousisi yli maailman pauhun,

jos kaikki teidät näkisin nyt silmissäin.

Täällä kevääll on kauneinta, lehti kun puhkee,

kukkiin tuhansiin peittyy mannut ja maat.

Silloin vaaralta kauniilta kauaksi katson,

muistan teidät joiden kanssa mä muistoni jaan.

Mauno Strandén